maanantai 21. elokuuta 2017

Sorsastus

Eilen se taas alkoi, sorsastus. Olen 7:mättä vuotta ilman sorsastusta ja edelleen kamppailen joka vuosi saman ahdistuksen kanssa. Olisi luullut että se helpottaa ajan kanssa mutta vielä sitä helpotusta ei vaan ole näkyvissä. Kaipaus metsän ääniin, itikoihin ja polttiaisiin kasvaa käsittämättömän suureksi näinä päivinä, vaikka tuskin enään kestäisin sitä hyönteismäärää sekunttiakaan kauemmin. Se tuli todettua muutama vuosi sitten kun kävimme Länsi-Pohjassa kokeissa ja edellisenä iltana katsomassa koepaikka. Tulin jo siinä hetkessä hulluksi kun olimme olleet 10 minuutta paikan päällä ja se musta pilvi valtasi minut kokonaan. Juoksi hysteerisenä takaisin autoon ja vannoin etten enään koskaa tule sieltä ulos kun vasta talvella.

Käyn joka vuosi itseni kanssa tämän saman keskustelun, asialle pitäisi kait tehdä jotain. Ensin voisi varmaan tutustua http://www.eraluvat.fi/metsastys.html tarjontaan ja aseenkantolupaakin hommata. Metsästyskorttikin on ollut jo melkein 10 vuotta taskussa ja piha on täynnä noutavia koiria, joten alku näyttää ihan hyvältä. Onhan tässä taas vuosi aikaa tehdä asialle jotain, seuraavaan aloitukseen mennessä. Kun nyt vaan ensin saisin perseeni irti sohvalta 😀


Toivotan kaikille nautinnollista sorsastusta ja hyviä osumia. 




maanantai 24. huhtikuuta 2017

Taipumustuomari kokelaiden testikappaleena

 Meitä pyydettiin Oilin kanssa osallistumaan tulevien taipumuskoetuomareiden harjoitus kappaleeksi. Kyseinen tapahtuma olisi eräänä huhtikuisena sunnuntaina Jämsässä.

Muistin elävästi kun Jäynä oli samanikäisenä samanlaisessa tapahtumassa. Jäynä joka on häiriöherkkä uusille ihmisille ja paikoille, eikä keskity.  Tiesin että homma ei tule onnistumaan ja niinhän siinä kävi, lähinnä sirkusta koko touhu. Se ei kuunnellu mitään, teki omiaan ja minun oli todella hankala hallita tilannetta, se oli show jota kukaan ei osannut odottaa. Muistan kuinka minulla oli hankaluuksia saada koiraan kontaktia ja että koira juoksi missä sattui enkä saanut sitä edes viereeni että olisin saanut lähetettyä sitä seuraavaan noutoon. Mies, tuomarikokelas oli aikalailla ihmeissään tapahtuneesta ja muistan kuinka hän puisteli päätään "Voi hyvänen aika"  Tuomarin palautetta en enään muista enkä sitä, pääsimmekö jäljelle vai ei mutta luulen että hän muistaa meidät aina. Samalla kerralla pääsimme toisenkin tuomarikokelaan käsittelyyn, Jäynän käytös ja kaikki oli ihan päin vastaista kun ensimmäisellä. Tottakai,  kun paikka oli jo tuttu ja ihmisetkin oli jo tarkastettu niin nyt pystyi keskittymään itse olennaiseen eli työskentelyyn. Yhteenvedon aikana tämä ensimmäinen tuomarikokelas kenellä olimme, sanoikin meille "Minä arvasin että se oli näytelmää ja ihan suunniteltu juttu (tarkoittaen hänen harjoituskoettaan), ei tämmöisiä tapauksia voi tulla vastaan kokeissa." Minä vain naureskelin. Enhän voinut paljastaa että se oli ihan totista totta eikä teatteria.

Niinpä pakkasin koiran autoon ja suuntasimme sunnuntai aamuna kuonomme kohti Jämsää. Matka sujui hyvin, kunnes navigaattori ilmoitti että olet saapunut määränpäähän. Vasemmalla puolellani oli metsää ja oikealla peltoa ja tässä  kohdassa olisi pitänyt olla kyltti vasemmalla puolella jossa lukisi SÄRKILAHTI. Ei kylttiä, ei ollut edes sen näköstä lähimainkaan että olisi kylttejä. Olin eksynyt jälleen kerran 😳  olipa yllätys. Saan taas kiihdytettyä itseni 0-100 hysteeriseen tilaa. Ei sellaista reissua ole jossa en eksyisi. Taas soitto miehelle "Olen hukassa enkä tiedä missä, en edes tiedä minne nokkani näyttää." Voitte vain kuvitella millaista keskustelumme oli toisen yrittäessä auttaa kun minä olen hysteerisessä tilassa.

Kun vihdoin pääsimme perille, jouduimme naistuomarikokelaan koekappaleeksi. Ensin oli vesityö,  venettä ei ollut käytössä koska järvi oli osittain vielä jäässä eikä sinne veneellä olisi edes päässyt. Lokki heitettiin rannalta ja tuli käteen ilman mitään kommervenkkejä.

Kuva: Satu Rivinoja

Sitten vuorossa hakuruutu. Haussa perinteisesti viisi varista piilossa ja kuudes heitetään. Oili lähtee hakuruutuun iloisin mielin, tuo jopa niitä variksiakin tosin palautuksessa tarjoaa niitä kaikille muille entäkö minulle. Kun kukaan muu niitä ei huoli, Oili muistaa että ai niin toikin on olemassa. Toisen riistan kohdalla perinteisesti pitää käydä kakalla riista suussa. Tuli tunne, että ei oo omena kauas puusta puonnut. Jäynällä se on ihan perinne. No olemme onnellisia että riista pysyi suussa, ei siis huolta. Kolmannen lähetyksen kohdalla Oili lähtee mukavasti, mutta peuran papanat imuroidaan matkalta ja ajaudutaan pitkin rantaa. Pillitän, huudan nimeltä mitään ei tapahdu, väliltä kuitenkin löytyy riista jonka tuo. Neljäs lähetys, tarkastetaan rantaa imuroiden papanoita. Tuomarikokelas ilmoittaa koiran olevan ulkona ruudusta. Pillitän pillillä ja kutsun nimeltä vuorton perään. Jos kyseessä olisi ollut oikea koe, olisin keskeyttänyt mutta nyt oli vaan hillittävä itseni vaikka korvista savu tuprusi. Koira vaan ratsaa rantoja imuroiden papanoita eikä kuuntele, välillä  häntä heiluu merkiksi että, joo joo tee kuule ihan mitä lystäät sillä mää nautin papanoista. Jossain kohtaa Oili taas ajautuu riistalle ja nappaa kyytiin. Heitetyn variksen käy haistamassa mutta ei nosta ja ajautuu viidennelle varikselle jonka nappaa kyytiin yrittäen palauttaa sitä taas kaikille muille mutta ei mulle.  Palautteessa kokelas kertoo, että pitäisi kiinnittää huomiota palautuksiin ja lähetyksiin sekä luoksetuloa voisi hioa myös.  Olin erittäin tyytyväinen, odotin pahempaa ja erin tyyppisiä ongelmia. Nokka toimi hienosti.

Lähetys vauhdista.
Kuva: Juha Tehnunen

Kuva: Juha Tenhunen

Kuva: Juha Tenhunen

Iloksemme pääsimme vielä toiselle tuomarikokelaalle jonka harjoitustesti meni meidän kohdalta paremmin kun ensimmäisessä. Johtuen siittä että, ensimmäisessä alue oli erittäin laaja jossa koira pääsi toteuttamaan itseään kun taas jälkimmäinen alue oli sumppumainen joka rajoittaa koiraa jonkun verran. Tosin kävimme taas kakalla kesken työn, riista suussa ( 😳  mistä sitä sontaa oikein riittää). Tästäkin testistä jäi erittäin hyvä mieli.

Viimeisenä jälki. Oili lähtee hienosti jäljelle ja katoaa näkyvistä. Nyt vaan odotellaan ja odotellaan ja odotellaan kunnes jossain kohtaan saan merkin että pillitä. Minä pillitän ja odotan koiraa jota ei näy, kummassakaan päässä. Tässä kohtaan näen mielessäni, kuinka koira on jäänyt syömään kania tai jättänyt kanin huomaten jotain vielä parempaa kuten peuran papanoita, unohtaen mitä oikeasti pitäisi tehdä. Katsomme hetken toisiamme tuomareiden kanssa että mitä tapahtui, kunnes joku huomaa että nyt se tulee. Ja niinhän kani tuli käteen asti. Tuomari kokelas kertoo, kuinka Oili oli pari kertaa mennyt kanin ohi ennen kuin nappas suuhunsa sen ja sitä kukaan ei tiedä mitä tapahtui palautuksessa jolloin koira hävisi hetkeksi näkösältä.

Kuva: Juha Tenhunen

Kaiken kaikkiaan oli tyytyväinen päivän antiin. Isompia murheita ei tarvinut kantaa kuten olin luullut että riistassa olisi isokin ongelma, mutta ei ollut joten voin huokasta helpotuksesta. Tarvitsemme siis paljon ryhmätreenejä joissa harjoitella palautuksia ja luoksetuloa ennen oikeita taippareita.