maanantai 21. elokuuta 2017

Sorsastus

Eilen se taas alkoi, sorsastus. Olen 7:mättä vuotta ilman sorsastusta ja edelleen kamppailen joka vuosi saman ahdistuksen kanssa. Olisi luullut että se helpottaa ajan kanssa mutta vielä sitä helpotusta ei vaan ole näkyvissä. Kaipaus metsän ääniin, itikoihin ja polttiaisiin kasvaa käsittämättömän suureksi näinä päivinä, vaikka tuskin enään kestäisin sitä hyönteismäärää sekunttiakaan kauemmin. Se tuli todettua muutama vuosi sitten kun kävimme Länsi-Pohjassa kokeissa ja edellisenä iltana katsomassa koepaikka. Tulin jo siinä hetkessä hulluksi kun olimme olleet 10 minuutta paikan päällä ja se musta pilvi valtasi minut kokonaan. Juoksi hysteerisenä takaisin autoon ja vannoin etten enään koskaa tule sieltä ulos kun vasta talvella.

Käyn joka vuosi itseni kanssa tämän saman keskustelun, asialle pitäisi kait tehdä jotain. Ensin voisi varmaan tutustua http://www.eraluvat.fi/metsastys.html tarjontaan ja aseenkantolupaakin hommata. Metsästyskorttikin on ollut jo melkein 10 vuotta taskussa ja piha on täynnä noutavia koiria, joten alku näyttää ihan hyvältä. Onhan tässä taas vuosi aikaa tehdä asialle jotain, seuraavaan aloitukseen mennessä. Kun nyt vaan ensin saisin perseeni irti sohvalta 😀


Toivotan kaikille nautinnollista sorsastusta ja hyviä osumia. 




maanantai 24. huhtikuuta 2017

Taipumustuomari kokelaiden testikappaleena

 Meitä pyydettiin Oilin kanssa osallistumaan tulevien taipumuskoetuomareiden harjoitus kappaleeksi. Kyseinen tapahtuma olisi eräänä huhtikuisena sunnuntaina Jämsässä.

Muistin elävästi kun Jäynä oli samanikäisenä samanlaisessa tapahtumassa. Jäynä joka on häiriöherkkä uusille ihmisille ja paikoille, eikä keskity.  Tiesin että homma ei tule onnistumaan ja niinhän siinä kävi, lähinnä sirkusta koko touhu. Se ei kuunnellu mitään, teki omiaan ja minun oli todella hankala hallita tilannetta, se oli show jota kukaan ei osannut odottaa. Muistan kuinka minulla oli hankaluuksia saada koiraan kontaktia ja että koira juoksi missä sattui enkä saanut sitä edes viereeni että olisin saanut lähetettyä sitä seuraavaan noutoon. Mies, tuomarikokelas oli aikalailla ihmeissään tapahtuneesta ja muistan kuinka hän puisteli päätään "Voi hyvänen aika"  Tuomarin palautetta en enään muista enkä sitä, pääsimmekö jäljelle vai ei mutta luulen että hän muistaa meidät aina. Samalla kerralla pääsimme toisenkin tuomarikokelaan käsittelyyn, Jäynän käytös ja kaikki oli ihan päin vastaista kun ensimmäisellä. Tottakai,  kun paikka oli jo tuttu ja ihmisetkin oli jo tarkastettu niin nyt pystyi keskittymään itse olennaiseen eli työskentelyyn. Yhteenvedon aikana tämä ensimmäinen tuomarikokelas kenellä olimme, sanoikin meille "Minä arvasin että se oli näytelmää ja ihan suunniteltu juttu (tarkoittaen hänen harjoituskoettaan), ei tämmöisiä tapauksia voi tulla vastaan kokeissa." Minä vain naureskelin. Enhän voinut paljastaa että se oli ihan totista totta eikä teatteria.

Niinpä pakkasin koiran autoon ja suuntasimme sunnuntai aamuna kuonomme kohti Jämsää. Matka sujui hyvin, kunnes navigaattori ilmoitti että olet saapunut määränpäähän. Vasemmalla puolellani oli metsää ja oikealla peltoa ja tässä  kohdassa olisi pitänyt olla kyltti vasemmalla puolella jossa lukisi SÄRKILAHTI. Ei kylttiä, ei ollut edes sen näköstä lähimainkaan että olisi kylttejä. Olin eksynyt jälleen kerran 😳  olipa yllätys. Saan taas kiihdytettyä itseni 0-100 hysteeriseen tilaa. Ei sellaista reissua ole jossa en eksyisi. Taas soitto miehelle "Olen hukassa enkä tiedä missä, en edes tiedä minne nokkani näyttää." Voitte vain kuvitella millaista keskustelumme oli toisen yrittäessä auttaa kun minä olen hysteerisessä tilassa.

Kun vihdoin pääsimme perille, jouduimme naistuomarikokelaan koekappaleeksi. Ensin oli vesityö,  venettä ei ollut käytössä koska järvi oli osittain vielä jäässä eikä sinne veneellä olisi edes päässyt. Lokki heitettiin rannalta ja tuli käteen ilman mitään kommervenkkejä.

Kuva: Satu Rivinoja

Sitten vuorossa hakuruutu. Haussa perinteisesti viisi varista piilossa ja kuudes heitetään. Oili lähtee hakuruutuun iloisin mielin, tuo jopa niitä variksiakin tosin palautuksessa tarjoaa niitä kaikille muille entäkö minulle. Kun kukaan muu niitä ei huoli, Oili muistaa että ai niin toikin on olemassa. Toisen riistan kohdalla perinteisesti pitää käydä kakalla riista suussa. Tuli tunne, että ei oo omena kauas puusta puonnut. Jäynällä se on ihan perinne. No olemme onnellisia että riista pysyi suussa, ei siis huolta. Kolmannen lähetyksen kohdalla Oili lähtee mukavasti, mutta peuran papanat imuroidaan matkalta ja ajaudutaan pitkin rantaa. Pillitän, huudan nimeltä mitään ei tapahdu, väliltä kuitenkin löytyy riista jonka tuo. Neljäs lähetys, tarkastetaan rantaa imuroiden papanoita. Tuomarikokelas ilmoittaa koiran olevan ulkona ruudusta. Pillitän pillillä ja kutsun nimeltä vuorton perään. Jos kyseessä olisi ollut oikea koe, olisin keskeyttänyt mutta nyt oli vaan hillittävä itseni vaikka korvista savu tuprusi. Koira vaan ratsaa rantoja imuroiden papanoita eikä kuuntele, välillä  häntä heiluu merkiksi että, joo joo tee kuule ihan mitä lystäät sillä mää nautin papanoista. Jossain kohtaa Oili taas ajautuu riistalle ja nappaa kyytiin. Heitetyn variksen käy haistamassa mutta ei nosta ja ajautuu viidennelle varikselle jonka nappaa kyytiin yrittäen palauttaa sitä taas kaikille muille mutta ei mulle.  Palautteessa kokelas kertoo, että pitäisi kiinnittää huomiota palautuksiin ja lähetyksiin sekä luoksetuloa voisi hioa myös.  Olin erittäin tyytyväinen, odotin pahempaa ja erin tyyppisiä ongelmia. Nokka toimi hienosti.

Lähetys vauhdista.
Kuva: Juha Tehnunen

Kuva: Juha Tenhunen

Kuva: Juha Tenhunen

Iloksemme pääsimme vielä toiselle tuomarikokelaalle jonka harjoitustesti meni meidän kohdalta paremmin kun ensimmäisessä. Johtuen siittä että, ensimmäisessä alue oli erittäin laaja jossa koira pääsi toteuttamaan itseään kun taas jälkimmäinen alue oli sumppumainen joka rajoittaa koiraa jonkun verran. Tosin kävimme taas kakalla kesken työn, riista suussa ( 😳  mistä sitä sontaa oikein riittää). Tästäkin testistä jäi erittäin hyvä mieli.

Viimeisenä jälki. Oili lähtee hienosti jäljelle ja katoaa näkyvistä. Nyt vaan odotellaan ja odotellaan ja odotellaan kunnes jossain kohtaan saan merkin että pillitä. Minä pillitän ja odotan koiraa jota ei näy, kummassakaan päässä. Tässä kohtaan näen mielessäni, kuinka koira on jäänyt syömään kania tai jättänyt kanin huomaten jotain vielä parempaa kuten peuran papanoita, unohtaen mitä oikeasti pitäisi tehdä. Katsomme hetken toisiamme tuomareiden kanssa että mitä tapahtui, kunnes joku huomaa että nyt se tulee. Ja niinhän kani tuli käteen asti. Tuomari kokelas kertoo, kuinka Oili oli pari kertaa mennyt kanin ohi ennen kuin nappas suuhunsa sen ja sitä kukaan ei tiedä mitä tapahtui palautuksessa jolloin koira hävisi hetkeksi näkösältä.

Kuva: Juha Tenhunen

Kaiken kaikkiaan oli tyytyväinen päivän antiin. Isompia murheita ei tarvinut kantaa kuten olin luullut että riistassa olisi isokin ongelma, mutta ei ollut joten voin huokasta helpotuksesta. Tarvitsemme siis paljon ryhmätreenejä joissa harjoitella palautuksia ja luoksetuloa ennen oikeita taippareita.





maanantai 21. maaliskuuta 2016

Päiväkirja osa.11

Mitä meille nyt kuuluu?? Elämämme on edennyt siihen pisteeseen riistajuttuja opettelemme kovasti.

Kovasti mieltäni painaa aina välillä olenko oikealla suunnalla. Kun muistaa kaikki ne ongelmat mitä Jäynän kanssa oli, yrittää tehdä mahdollisimman erinlailla asioita nyt jotta en pyörisi samojen ongelmien kanssa, näissä asioissa minun heikkouteni onkin itsevarmuuden puute, osaanko tehdä oikein ja opettaa oikein mitä minä ajattelin tehdä jonkun asian kanssa. Kovasti olen yrittänyt kysyä neuvoa viisailta mutta kukaan ei tunnu haluavan keskustella kanssani jotta tietäisin olenko edes oikealla suunnalla ajatuseteni kanssa. Joko kysymykseni on liian vaikeita tettei kukaan osaa vastata tai kysymykseni ovat liian helppoja että pitävät minua blondina :D
Kaipaisin siis kovasti neuvoja ja keskustelua minulle askarruttavista asioita. Eli riista asioissa mennään nyt.

Aina sanotaan että aloita siivellä, sido siipi damiin. No en sitonut mutta annoin siiven kuonon eteen ja katsoin mitä tapahtuu :D




Tämä oli ns. eka kerta kun siipiä kokeilin Oilille. Pentulaatikossa kerran kokeilin jolloin Oili juoksi kauas kuono kurtussa kyseitä härpäkettä. No analyysini tästä videointi hetkestä oli se että koira ei tiedä mitä nämä ovat ja ihmettelee suuresti niitä sekä häntä inhottaa moiset härpäkkeet koska kuono meni samanlailla kurttuun kun mulla jos on ällöttävää ruokaa. Yritin jopa makupaloilla houkutella sitä mutta kuten huomaatte niin ihan yhtä tyhyjän kanssa. No jonkin moinen piilopaniikkihan tästä kehkeytyi mulle. "Mitä mää nyt teen, se ei ota riistaa. Apua jotain on nyt tehtävä." No siinä huonosti nukutun yön yli, tulin siihen tulokseen että kokeilen sukkiksissa niinkuin mulle on joskus opetettu että sitä voi kokeilla silloin kun höyhenet tuntuu epämielyttäviltä suussa tai otus muuten pelottavalta. Niinpä kokeiltiin.

Valitan kuvan huonoa laatua.
Ei ongelmaa sukkiksissa. Joten mietintä myssy takaisin päähän :D  Ajattelin seuraavana että tilanne varmaan korjaantuu sillä että kun saan pennun ottamaan riistan suuhun niin se huomaa ettei se niin ällöttävä olekkaan ja kun sitä tarpeeks monta kertaa tekee hyvällä palkalla, niiin se vois ehkä tepsiä. No sitten haettiin varis pakkasesta sulamaan.
Variksen sulettua, vedin sitten varman päälle. Pennulle panta kaulaan ja liina perään ja varis sukkiksiin ja avustaja mukaan koiran kera. Avustaja heitti sukkisvariksen parin metrin päähän, Oili katso ja ja toinen koira haki. Sit oli Oilin vuoro, Oili meni, nappas suuhun ja yritti mennä omille teille mutta sain liinasta kii ja Oili katsoi parhaaksi tuoda pakettia mulle. Nyt vaan reikiä sukkiksiin ja homma toimi ihan moitteettomasti. Viimeisenä poistin sukkikset ja tavoitteena oli vaan että Oili ottaa variksen suuhunsa. Jeeee se otti, yritti mennä sen kanssa muualle mutta sain liinan avulla estettyä matkan teon ja vaakku tuli käteen.

Kului viikko pari...toisin sanoen tämä tapahtui eilen :D Siipien kanssa sama meno jatkuu, joten päättelin ettei meidän varmaankaan kannata enään edes kokeilla siipiä vaan unohdetaan ne ikuisiksi ajoiksi. Mentiin ulos ja otimme variksen, otin myös riskin enkä laittanut liinaa enkä mitään muutakaan, makupaloja tasku täyteen. Otin Oilin viereen ja vetasin variksen parinmetrin päähän. Oili nappas variksen suuhun kun laitoin hakemaan, enkä edes vaatinut tulemaan luokse vaan katsoin taas mitä tapahtuu, kovasti kehuin tyttöä joka alkoi juoksemaan ohitseni minun istuessa maassa. Jossain vaiheessa Oilin askel hidastui joten ohi mennessä silitin vaudista tai rapsuttelin selästä ja kehuin ihan kamalasti. Siten se tapahtui! Se pysähtyi eteeni ennen kun tajusinkaan olin ottanut variksen vastaan kiitoksen kera ja aivoissa huusi nyt nami äkkiä. Halusin ottaa uusikis :D Koira viereen, viskaan variksen pari kolme metriä ja sanon "Hae" Oili syöksyy matkaan, ottaa variksen suuhun ihan oikeasta kohtaan, kehun kehun ja kehun ja varis tulee käteen, kiitos ja makupalaa suuhun. Voi ku te oisitta nähnyt, en voinut uskoa silmiä joten uusiksi vaan. Näin tein kymmenkunta kertaa, ja joka kerta varis tuli miettimättä mun käteeni. Parkuhan mulla pääsi, se tunne oli ihan käsittämätön. Ei tarvittu vippaskonsteja. Joku viisas ois varmaan sanonut jossain kohtaan että nyt riittää mutta mun aivot valitettavasti sumeni onnesta mutta silti homma meni hyvin loppuun asti.

Viime yö sitten menikin miettiessä jatkoa miten tästä edetä, riistaa jokapäivä vai harvakseltaa?? Entä jos näytän harvakseltaan niiin tuleekohan siittä samanlainen ku äitistänsä että sitä omimista alkaa näkymään (dameissa Jäynällä omimista ei näy) Entä jos näytän liikaa niin tuleekö kyllästyminen. Eri lajeja kuitenkin mahdollisimman paljon koska äitinsä on sellainen että aina uuden kohdalla se keksii jotain, aikansa se tökkii kuonolla sitten se saattaa kieriä sen päällä tai jotain muuta vastaavaa. Miten vältyn nyt niiltä ongelmilta mitä Jäynän kanssa on ollut riistan yhteydessä. Miten pitäisi tehdä oikein? Apua tuleekohan tästä ikinä mitään? Meillä ei vielä ole ongelmaa mutta en halua ongelmia! Päädyn sitten kompromissiin koska taaskaan sitä keskustelu kaveria aiheeseen ei ollut. Homma jatkuu 2-3 kertaa viikossa riistalla, ihan vaan nokan käyttöä ja eri lajeja. Eli käytännössä tarkoittaa sitä että vien riistan jonnekki ja menemme sitten Oilin kanssa kävelemään alueelle. Pikku hiljaa laji juttuja riistalla, hakua ja eteenlähetyksiä. Muuten mennään dameilla tuttuun tapaan :D

Vauvauinti oli ihan loistava ratkaisu. Siittä kerron myöhemmin. Junailu on myös ollut tosi hyvä, Oilille todella rankkoja matkoja :D Nukkuu sen jälkeen reporankana monta tuntia :D Tässä joku kertaa junailessa ajattelin että käymme korkkaamassa Tampereen koirakahvilankin. Siittäkin sitten raporttia myöhemmin.



maanantai 8. helmikuuta 2016

Päiväkirja osa 10.

Pakkasia on välillä pidellyt joten vähän laiskasti on treenit meillä mennyt, ollaan vähän jäljessä suunnitelmasta.
Enimmäkseen sisällä ollaan vielä luoksetulopillitystä ruokakipolle harrastettu, muutaman kerran ollaan tehty pihalla. Pihalla ei voi ottaa vielä kuin ihan metrin parin matkaa, ei taho pysyä muuten paikallaan.
Istuminen käskystä onnistuu jo kivasti. Siihen sais jo liittää käsimerkin, kokeilin pilliä mutta ei hyvä, sekottaa sen luoksetuloon joten pysyn vanhan aikasessasit kun opetan myöhemmin istumista pillistä.
Perusasentoa sivulle ollaan myös jo muutaman kerran otettu, vedän makupalalla sen sivulle.
Narussa kulkeminen ei luonnistu vielä, jähmettyy heti jos menee tiukalle, eikä liiku mihinkään suuntaan. Vapautus käsky meneekyllä ihan hyvin narun kanssa mutta sitten jos pitää kävelemään lähtä niin ei. No tää onkin sitten seuraava opettelun aihe ulkoluoksetulon lisäksi.

Vapautuskäskyä on tullut mietittyä aika paljonkinsiinä kohtaa kun se ei ollut vielä ihan hallinnassaja monen laista vinkkiä kyllä tuli. Lähdin miettimään asiaa sitten niin että minkä tyyppinen koira, räväkkä vai laiska? Mihin tarkoitukseen haluan vapautus käskyn? Eli vaan vapauttamaan koiran käskyn alta mutta en silmistä. Sitten muistelin mitä en halua. En halua että koiran perävalot häviää näkyvistä kun vapautan. Näitä tapauksia on nähty monissa treeneissä ja tapahtumissa. Kun omistaja sanoo vapaa, niin koira syöksyy pää kolmantena jalkana niin lujaa että perävalot häviää näkyvistä. Eli yritän edelleenkin opettaa hillityn vapautuksen. No se vapautus tuli taas oikeestaan ihan vai vihkaan kun sitä katsekontaktia ja istumista ollaan opeteltu. Kun koira hokasi että, hei tästä hommasta voi tienata jotain suuhun pantava homma alko toimimaan. Kun palkaan koiran ja otan pari askelta että pääsen koiran ohi niiin alko pylly nouseen ja  hakemaan minun katsekontaktia että mitä sitten kivaa tehtäs :D

Olenkin jo monesti sanonut että tää on ihan erimaata ku Jäynä. Oili jopa kulkee ulkona mun perässä mitä Jäynä ei juurikaan harrastanut, tosin jos Oilin mielestä ollaan liian kaukana kotopihasta se juoksee äkkiä portaille tai jos kuuluu joku omituinen ääni niiin portaat kutsuu. Siittä sainkin sitten jo uuden ressin. Mutta Oilia voi jopa kouluttaa sen ollessa vasta 11 viikkoa :D ihanaa.


maanantai 4. tammikuuta 2016

Winter Weekend

Miklauksen kennel järjesti Winter weekendin tai oikeestaan Winter Dayn. Alun perin piti olla lauantaina noutojuttuja ja sunnuntaina Tokoilua mutta Toko peruntui osanottajien vähyyden vuoksi. Mikä oli minusta harmillista kun ois ollut niiin kiva tietää enempi siittä Tokoilusta mitä me nyt tiijetään tai mihin me yleensäkkään ollaan Jäynän kanssa päämme pistämässä.

NOME hommia Jäynän kanssa siis tehtiin lauantaina, kouluttajana Anne Woivalin.
No ei mennyt niinku Strömsössä meillä. Ohjaaja ei jaksanut/ pystynyt kylymän iliman vuoksi pitämään koiran vireystilaa yllä, joten Jäynä keskittyi rusakonpapanoitten syöntiin ennemmin.

Koulutus alkoi sillä että olimme rivissä, hihnassa tai ilman hihnaa ja noin 5 metrin päässä oli rivissä dameja ja jokainen koirakko nouti siittä yhden. Jäynä vuoro kun tuli, lähetin matkaan mutta Fortteki oli sitä mieltä että saa mennä. Päivin käski Forttea takasin ja lähti juoksemaan Forten perään no Jäynähän vetää maihin kun kuulee että joku juoksee perään, kun huomas etten ollut minä kaartoi sivulleni takaisin. :D Ihmeellistä. No uus yritys :D Jäynä matkaan ja näppärästi saa damin ylös mutta meneekin damin kanssa Forten eteen ja heittäytyy selälleen dami suussa :D.Kyllä toi koira jaksaa yllättää mut joka kerta :D
Seuraava tehtävä oli kakkosmarkkeeaus linjaan. Se on edelleenkin meidän heikkokohta. Toinen niistä markkeerauksista tahtoo unohtua. Hakee aina ensin heitetyn eli tässä tapauksessa ensin heitetty oli takimmainen, toiseksi heitetty unohtuu aina. No sitä siis alamme jauhamaan nyt keväällä.

 Kakkosmarkkeeraus linjaan. Päivi ohjaa Fortee ja muut seuraa homman etenemistä.
Sitten otimme lähihakua tennispalloilla. Yhteen vetona siittä sanoisin että lähihakupillitys toimii mutta tennispallojen päälle ei tajua mitään. Emme ole treenannut tennispalloilla koskaan. Viime syksynä otimme palkkaukseen Tokossa tennispallon joten sieltä vasta ensikohtaamiset siihen. En ole siittä syystä koskaan treenannut tennispallolla kun viisaat on aikoinaa sanonut jo sillon kun aloin harrastamaan, että tennispallosta tulee levoton suu.
No jos pillityksestä ei heti mitään nouse mitään,  lähtee herkästi laajentamaan aluetta. Ei hyvä.

Osion palaute keskustelu koirakolle

Aidan lähihakupillitys osio 


Meille tuli vilu tai siis minulla oli vilu. Jäynällä oli laina takki päällä kun karvaton oli, minä pohojosen tyttönä en osannut laittaa tarpeeksi vaatetta vaan oli villasukilla ja krokseilla -12 asteen pakkasella treenaamassa.


Menossa mukana oli tämmöinen 11 viikkonen cokkeri joka oli jo varsin taitava jo temppujen teossa ja innostikin minua kokeilemaan temppuja Oilin kanssa kotona. Tästä vähän enemmän myöhemmin :D Harmi etten pysty kertomaan enempää tästä päivästä, kylymyys vei kaiken huomion.:(

Kaikkia kylmyys ei haitannut. Tarmon ja Peten hellä hetki.
Forte jaSara
Kiitos mukavasta päivästä Miklauksen kennelille, vaikka oli kylymä niiin oli kiva olla mukana ja nähellä tuttuja. Tämmöisiä päiviä saisi olla useammin. Harvoin tulee lähettyä muuten kauemmas treenaan näin talavella. :D



keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Pentupäiväkirja osa 9.

Joulu meni ja kaikki öljynporauslautat myös omiin koteihinsa. Meidän arki on alkanut tälleen pehmeällä laskulla :D


Me ollaan jo opeteltu istumista ilman käskyä, eli toisin sanoen olen ohjannut makupalalla istumaan. Vielä ei ole täydellinen koska etujalat silleen hypähtää ilmaan makupalaa saadessa, eli vielä harjoittelenmme sitä ilman käskyä. Toinen mikä meillä vielä ontuu on vapautus käsky liikesuorituksen jälkeen, eli kun esim. istuu ja annan makupalan ja sitten seuraava vaihe on käsky "Vapaa" mutta Oili vaan istuu ja ihmettelee. Päädyin sitten sellaseen että alamme jo opettelemaan hihnassa menoa niin sillä saa ainakin Oilin nätisti nousemaan ylös kun sanoo Vapaa eli vaihtamaan paikkaa.

Nimi me jo hallitaan kivasti. Katse kontakti tulee jo heti kun sanoo nimen :D


Luoksetuloharjotuksia kipolle ei koskaan saatu täydellistä suoritusta kun pentuja oli useampi talossa,,,aina joku puhu meistä puhu videolla tai näky kalsarit tai jotain muuta ärsyttävää. 

Seuraavan video lataamisessa menee aikaa joten malttakaa odottaa hetki :D





Matkaa meillä on jo jääkaapin ovelta ulko-ovelle ja Oili pysyy kivasti jo paikallaan odottaen pillitystä. Pitäisi kohta varmaan siirtyä ulos ruokaileen jotta saadaan vähän haaastetta kun menee jo helposti.

Oili on helppo chessi verrattuna Jäynään pentuaikana :D

Tänään Oili lähtee mun kans ekakertaa töihin yövuoroon, saapas nähä kuinka meillä menee siellä :D


tiistai 15. joulukuuta 2015

Jäynä sai messari tuliaisia.

Jäynä sai messari tuliasia Annelta joka oli käynyt viettämässä 5.12 päivää Koiramessuilla mahtavien tulosten kera. Onnea vielä Annelle käyttökultasten Vuolasvirtapalkinnosta ja mäyräkoirien kasvattajaryhmän KP:stä.

Messari kassissa oli VetBet makuualusta USAlippu. Mä oon kovasti tykästynyt näihin VetBeteihin, nykyään näissä on  kumikuviointi pohjassa joka pitää alustan paikallaan, helppo pestä, lyöt vaan koneeseen ja kuivaa nopeasti. Parasta näissä on se että näitä saa myös isona pentulaatikon kokosena. Ainut miinus on se etten ole vielä koskaan törmännut valmistajaan ja valmistusmaahan. Valmistaakohan näitä kukaan suomessa??


Take Care maatuvia kakkapusseja, kokemusta ei oo tästä. paketin ulkonäkö mielyttää mun silmää. En tiedä mutta tulee vaikutelma että on käytetty kierrätyspahvia tai jotain.


Pussi oli pehmeähkön oloinen mutta kuitenkaan ei vakuuta vielä minua että kakkapussi maatuisi 24-48 kk kuluttua, niin pehmeä ei ollut.


Paketista löytyy www-sivut mutta kun en osaa tuota kieltä niin jää lukematta :( Valmistuttaja on suomalainen, mutta mikä on valmistusmaa??? Paketista en sitä löydä, noilta netti sivuilta sen saattas löytää mutta käy mulle todellä työlääksi tuon kielimuurin vuoksi.

Pakkohan tää on testata :D