Eilen se taas alkoi, sorsastus. Olen 7:mättä vuotta ilman sorsastusta ja edelleen kamppailen joka vuosi saman ahdistuksen kanssa. Olisi luullut että se helpottaa ajan kanssa mutta vielä sitä helpotusta ei vaan ole näkyvissä. Kaipaus metsän ääniin, itikoihin ja polttiaisiin kasvaa käsittämättömän suureksi näinä päivinä, vaikka tuskin enään kestäisin sitä hyönteismäärää sekunttiakaan kauemmin. Se tuli todettua muutama vuosi sitten kun kävimme Länsi-Pohjassa kokeissa ja edellisenä iltana katsomassa koepaikka. Tulin jo siinä hetkessä hulluksi kun olimme olleet 10 minuutta paikan päällä ja se musta pilvi valtasi minut kokonaan. Juoksi hysteerisenä takaisin autoon ja vannoin etten enään koskaa tule sieltä ulos kun vasta talvella.
Käyn joka vuosi itseni kanssa tämän saman keskustelun, asialle pitäisi kait tehdä jotain. Ensin voisi varmaan tutustua http://www.eraluvat.fi/metsastys.html tarjontaan ja aseenkantolupaakin hommata. Metsästyskorttikin on ollut jo melkein 10 vuotta taskussa ja piha on täynnä noutavia koiria, joten alku näyttää ihan hyvältä. Onhan tässä taas vuosi aikaa tehdä asialle jotain, seuraavaan aloitukseen mennessä. Kun nyt vaan ensin saisin perseeni irti sohvalta 😀
Toivotan kaikille nautinnollista sorsastusta ja hyviä osumia.
