maanantai 21. maaliskuuta 2016

Päiväkirja osa.11

Mitä meille nyt kuuluu?? Elämämme on edennyt siihen pisteeseen riistajuttuja opettelemme kovasti.

Kovasti mieltäni painaa aina välillä olenko oikealla suunnalla. Kun muistaa kaikki ne ongelmat mitä Jäynän kanssa oli, yrittää tehdä mahdollisimman erinlailla asioita nyt jotta en pyörisi samojen ongelmien kanssa, näissä asioissa minun heikkouteni onkin itsevarmuuden puute, osaanko tehdä oikein ja opettaa oikein mitä minä ajattelin tehdä jonkun asian kanssa. Kovasti olen yrittänyt kysyä neuvoa viisailta mutta kukaan ei tunnu haluavan keskustella kanssani jotta tietäisin olenko edes oikealla suunnalla ajatuseteni kanssa. Joko kysymykseni on liian vaikeita tettei kukaan osaa vastata tai kysymykseni ovat liian helppoja että pitävät minua blondina :D
Kaipaisin siis kovasti neuvoja ja keskustelua minulle askarruttavista asioita. Eli riista asioissa mennään nyt.

Aina sanotaan että aloita siivellä, sido siipi damiin. No en sitonut mutta annoin siiven kuonon eteen ja katsoin mitä tapahtuu :D


video

Tämä oli ns. eka kerta kun siipiä kokeilin Oilille. Pentulaatikossa kerran kokeilin jolloin Oili juoksi kauas kuono kurtussa kyseitä härpäkettä. No analyysini tästä videointi hetkestä oli se että koira ei tiedä mitä nämä ovat ja ihmettelee suuresti niitä sekä häntä inhottaa moiset härpäkkeet koska kuono meni samanlailla kurttuun kun mulla jos on ällöttävää ruokaa. Yritin jopa makupaloilla houkutella sitä mutta kuten huomaatte niin ihan yhtä tyhyjän kanssa. No jonkin moinen piilopaniikkihan tästä kehkeytyi mulle. "Mitä mää nyt teen, se ei ota riistaa. Apua jotain on nyt tehtävä." No siinä huonosti nukutun yön yli, tulin siihen tulokseen että kokeilen sukkiksissa niinkuin mulle on joskus opetettu että sitä voi kokeilla silloin kun höyhenet tuntuu epämielyttäviltä suussa tai otus muuten pelottavalta. Niinpä kokeiltiin.

Valitan kuvan huonoa laatua.
Ei ongelmaa sukkiksissa. Joten mietintä myssy takaisin päähän :D  Ajattelin seuraavana että tilanne varmaan korjaantuu sillä että kun saan pennun ottamaan riistan suuhun niin se huomaa ettei se niin ällöttävä olekkaan ja kun sitä tarpeeks monta kertaa tekee hyvällä palkalla, niiin se vois ehkä tepsiä. No sitten haettiin varis pakkasesta sulamaan.
Variksen sulettua, vedin sitten varman päälle. Pennulle panta kaulaan ja liina perään ja varis sukkiksiin ja avustaja mukaan koiran kera. Avustaja heitti sukkisvariksen parin metrin päähän, Oili katso ja ja toinen koira haki. Sit oli Oilin vuoro, Oili meni, nappas suuhun ja yritti mennä omille teille mutta sain liinasta kii ja Oili katsoi parhaaksi tuoda pakettia mulle. Nyt vaan reikiä sukkiksiin ja homma toimi ihan moitteettomasti. Viimeisenä poistin sukkikset ja tavoitteena oli vaan että Oili ottaa variksen suuhunsa. Jeeee se otti, yritti mennä sen kanssa muualle mutta sain liinan avulla estettyä matkan teon ja vaakku tuli käteen.

Kului viikko pari...toisin sanoen tämä tapahtui eilen :D Siipien kanssa sama meno jatkuu, joten päättelin ettei meidän varmaankaan kannata enään edes kokeilla siipiä vaan unohdetaan ne ikuisiksi ajoiksi. Mentiin ulos ja otimme variksen, otin myös riskin enkä laittanut liinaa enkä mitään muutakaan, makupaloja tasku täyteen. Otin Oilin viereen ja vetasin variksen parinmetrin päähän. Oili nappas variksen suuhun kun laitoin hakemaan, enkä edes vaatinut tulemaan luokse vaan katsoin taas mitä tapahtuu, kovasti kehuin tyttöä joka alkoi juoksemaan ohitseni minun istuessa maassa. Jossain vaiheessa Oilin askel hidastui joten ohi mennessä silitin vaudista tai rapsuttelin selästä ja kehuin ihan kamalasti. Siten se tapahtui! Se pysähtyi eteeni ennen kun tajusinkaan olin ottanut variksen vastaan kiitoksen kera ja aivoissa huusi nyt nami äkkiä. Halusin ottaa uusikis :D Koira viereen, viskaan variksen pari kolme metriä ja sanon "Hae" Oili syöksyy matkaan, ottaa variksen suuhun ihan oikeasta kohtaan, kehun kehun ja kehun ja varis tulee käteen, kiitos ja makupalaa suuhun. Voi ku te oisitta nähnyt, en voinut uskoa silmiä joten uusiksi vaan. Näin tein kymmenkunta kertaa, ja joka kerta varis tuli miettimättä mun käteeni. Parkuhan mulla pääsi, se tunne oli ihan käsittämätön. Ei tarvittu vippaskonsteja. Joku viisas ois varmaan sanonut jossain kohtaan että nyt riittää mutta mun aivot valitettavasti sumeni onnesta mutta silti homma meni hyvin loppuun asti.

Viime yö sitten menikin miettiessä jatkoa miten tästä edetä, riistaa jokapäivä vai harvakseltaa?? Entä jos näytän harvakseltaan niiin tuleekohan siittä samanlainen ku äitistänsä että sitä omimista alkaa näkymään (dameissa Jäynällä omimista ei näy) Entä jos näytän liikaa niin tuleekö kyllästyminen. Eri lajeja kuitenkin mahdollisimman paljon koska äitinsä on sellainen että aina uuden kohdalla se keksii jotain, aikansa se tökkii kuonolla sitten se saattaa kieriä sen päällä tai jotain muuta vastaavaa. Miten vältyn nyt niiltä ongelmilta mitä Jäynän kanssa on ollut riistan yhteydessä. Miten pitäisi tehdä oikein? Apua tuleekohan tästä ikinä mitään? Meillä ei vielä ole ongelmaa mutta en halua ongelmia! Päädyn sitten kompromissiin koska taaskaan sitä keskustelu kaveria aiheeseen ei ollut. Homma jatkuu 2-3 kertaa viikossa riistalla, ihan vaan nokan käyttöä ja eri lajeja. Eli käytännössä tarkoittaa sitä että vien riistan jonnekki ja menemme sitten Oilin kanssa kävelemään alueelle. Pikku hiljaa laji juttuja riistalla, hakua ja eteenlähetyksiä. Muuten mennään dameilla tuttuun tapaan :D

Vauvauinti oli ihan loistava ratkaisu. Siittä kerron myöhemmin. Junailu on myös ollut tosi hyvä, Oilille todella rankkoja matkoja :D Nukkuu sen jälkeen reporankana monta tuntia :D Tässä joku kertaa junailessa ajattelin että käymme korkkaamassa Tampereen koirakahvilankin. Siittäkin sitten raporttia myöhemmin.



Ei kommentteja: